Posthumanismin erottaa klassisesta humanismista kaksi asiaa. Humanistisen filosofian ihmisen korostamisesta on luovuttu, ja ihminen palautetaan muiden luontokappaleiden sekaan. Ihmisellä ei ole rajatonta oikeutta tuhota luontoa ja käyttää sitä omaksi hyväkseen, eikä eettisesti voida päätellä a priori ihmisen olevan täysin erilaisen moraalin määräämä. Klassiseen humanismiin verrattuna myös järjen kaikkivoipaisuudesta on luovuttu, joka oli klassisen humanismin määrittelevimpiä piirteitä. Vahvasta rationaalisuuden perinteestä pidetään toki kiinni, mutta ihmismielen kyky ymmärtää kaikkeutta, yhteiskuntaa tai edes itseään on kuitenkin vain rajallinen ja järjenkin rajat pitää tuntea.
Bruno Latour (s. 1947, Beaune, Ranska) on tämän hetken tunnetuin tieteen- ja teknologiantutkimuksen edustaja
http://www.nickbostrom.com/ethics/dignity.html

the late 19th and early 20th century concerned about alienating German sociologists Georg Simmel and Ferdinand Tönnies wrote critical works on individualization and urbanization. Simmel's "Philosophie des Geldes" ("Philosophy of Money") describes how relationships become more and more mediated through money. Tönnies' "Gemeinschaft und Gesellschaft" ("Community and Society") is about the loss of primary relationships such as familial bonds in favour of goal oriented secondary relationships.

Väärä tietoisuus on marxilainen oletus, jonka mukaan aineelliset ja institutionaaliset tekijät johtavat ihmistä harhaan. Hypoteesi seuraa tavarafetisismin teoriasta, jonka mukaan ihmiset kokevat yhteiskunnalliset suhteet pelkästään asioiden välisinä taloudellisina arvoina, toisin sanoen henkilön saadessa rahaa työskentelystään ja ostaessaan haluamansa t-paidan. Raha ja t-paita tuntuvat luovan sosiaalisia suhteita ihmisistä riippumatta, päättäen kuka saa mitäkin ilman ihmisten suoraa toimintaa tai järjestäytymistä. Ihmiset vieraantuvat keskenäisestä toiminnastaan.