perjantai 19. lokakuuta 2012


”Hyvä Veli-verkostoon” perustuvaa korruptiota oman kotikunnan päätöksenteossa havaitsee paljon tai melko paljon noin kolmannes (35 %) suomalaisista. Enemmistö (56 %) suomalaisista ajattelee, että tällaista vallan väärinkäyttöä ei ole juuri ollenkaan tai ei lainkaan. Tulokset käyvät ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön TNS-Gallupilta tilaamasta tutkimuksesta. 
Etenkään nuoret alle 25-vuotiaat eivät oleta kotikunnan päätöksenteossa ilmenevän korruptiota. Nuorista vain yksi kymmenestä (9 %) sanoo, että oman kunnan päätöksenteossa on "Hyvä Veli-verkostoihin" nojautuvaa vallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoittelemiseksi paljon tai melko paljon. Eniten syytöksiä vallan väärinkäytöstä esiintyy 35-49 -vuotiaiden keskuudessa (44 %).
Alueelliset erot ilmenevät siten, että pääkaupunkiseudulla (42 %), Uudellamaalla (39 %) ja muualla Etelä-Suomessa (40 %) asuvien keskuudessa on hieman keskimäärää enemmän niitä, jotka ajattelevat kotikunnan päätöksentekoa vaivaavan korruptio. Maaseutumaisissa kunnissa asuvista vain 27 % arvioi oman kunnan päätöksenteossa esiintyvän vallan väärinkäyttöä paljon tai melko paljon.
Puoluekannan mukaan korruptiosyytökset ovat selvästi keskimäärää yleisempiä Vasemmistoliiton (56 %) ja Perussuomalaisten (49 %) kannattajien keskuudessa. Keskustan kannattajat (18 %) eivät ole havainneet vallan väärinkäyttöä samassa määrin kuin muiden puolueiden tukijat (sdp 38 %, kok 31 %, vihr. 29 %). Kuva tuloksista.
Tutkimus on toteutettu puhelinhaastatteluina 12.-20.6.2012 päivien välisenä aikana. Tutkimuksen näyte edustaa maan 15-vuotta täyttänyttä väestöä pois lukien Ahvenanmaa. Haastattelujen kokonaismäärä on 1.004. Tutkimuksen otos on toteutettu monivaiheisella ositetulla otannalla. Tutkimuksen tulosten virhemarginaali on suurimmillaan kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

perjantai 14. syyskuuta 2012

maanantai 20. elokuuta 2012

I might be writing more if I actually sat here with my pen, instead of wondering where my pen is said geirge

onhna jännitävää, aikaa
sumus sumus aamulla istuinn ursulass aurinko sumun takaa varpuset söi
 kaiken

meillä ei enääa asu vauvoja:niin persoonaan kiinnittyy lisäksise ikäkausi
ruuan jälkeenhän sitä on niin ettei thado tehdä töitä
kuljin siltavuorenpenkerettää
olen iloinen suomesta
ja lähden

tyttäreni opiskelee grafiikkaa no niin sittenhän meillä on lopultakin taiteilija suvussa minä kun
nimellisesti en.arkkitehtejä on ja yksi taidemaalri joka elää numerosita.runoilija meillä on-aronpuron kari ja yksi laulaja en kehtaa sanoo kuka (danny), kirkkomuusikkoja ja tanssijoita
kaverini sisko pääsi presidentinlinnaan kirjoittamalla kaunokirjallisuutta ja sen äiti lastenlorui
filosofeja en tiedä

tänään esitetään calmari union linnanpihalla. aika pienet nämä kädet auringossa

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Huomenta. Maisemaa hellii hiljainen sade, tiainen torkkuu oksalla, mieli lepää. Aamiaiseksi runoja. Ne tarjoilee Fifi: http://bit.ly/MF2f7j


Huomenta. Maisemaa hellii hiljainen sade, tiainen torkkuu oksalla, mieli lepää. Aamiaiseksi runoja. Ne tarjoilee Fifi: 

lauantai 18. elokuuta 2012

en minäkään ole taiteilija kadulla. onko siihen joku syy

perjantai 10. elokuuta 2012

Haluan olla Turvassa

Yliopstolla syömässä
twitter
calling daughter
enkö ole turvassa kermamunnki. tulin SUomeen suojaan kuumuutta etelän maissa, yritä kestää 50 päivää Jos olet ihmetellyt, minne Ar kotisivut ovat kadonneet, voin kertoa, että sitä joutui pohtimaan useamman tunnin myös kotisivun tilan tarjonnut tahokin, ennen kuin syy löytyi. Oli niin tyhmä juttu, ettei tosikaan. Kiitoksena sotkusta on nyt hakusessa uusi palveluntarjoaja. Palvelujen vertailussa vierähtänee tovi, m
ehkä he käyttävät suomalaisia

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Τα κλειδιά του Γουέμπλει είναι στην είσοδο κάτω απ το χαλάκι ρε φωστήρες

think about it anyway u bette than the greeks, an kai to humour sou den
yheksältä aukee eromanga speak u lady
jos mulle ois annettu rauha
ois syntyny paljon hienonpia asioita

perjantai 22. kesäkuuta 2012


Muurahaiset eivät kestä kanelia. Se on niin hienojakoista, että menee niiden hengitysteihin, eli pitää ne loitolla. Meillä toimi tosi hyvin, kun kivijalkaan pesiytyneet muurahaiset päättivät alkaa käydä ruokaleimassa keittiössämme.
Suolasta ei ollut mitään apua, ei pippurista, eikä ikkunoiden teippaamisesta.

Kaneli toimii todella hyvin. Myrkytön ja hyväntuoksuinen karkotin. Kulkureiteille, sisääntulojen kohdalle.
aikoinaan velan myötä tuli häpeä, sitten keksittiin talouskasvu. no onko se helvetti sitten paha että jouk on nuori

torstai 14. kesäkuuta 2012

Onko suomalainen rakkaus sittenkin erilaista
tiskateessaki tuntuu
 erilaiselsta, en ole kyllä
muualla

 tiskannu Isi saako mennä?
Siihen pitää vuoronperään vastata joko “saa”, tai “ei saa” ja sitten ottaa kiinni.
Joka päivä. Monta kertaa peräkkäin.
Ja aina se vaan on yhtä hauskaa!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

vissä ruum ja sielun voimisa

torstai 31. toukokuuta 2012

Good news is not remarked on precisely because their is so much of it.

"People ask me how I find my pictures. I tell them I drive around. I drive and drive and I mostly don’t find anything that is interesting to me. But then, something calls out. Something that looks sort of off or maybe an empty space. Sometimes it’s a sad scene. I like that kind of stuff. So I take and some are good. And I keep driving and looking and taking pictures."
Kivimäki tapasi vuosien ajan Venäjän Kööpenhaminan-suurlähetystön diplomaatteja mutt Kyse ei ollut salaisista tiedoista.

lauantai 26. toukokuuta 2012

torstai 26. huhtikuuta 2012


idea that we have two minds. In recent years there has been great interest in so-called dual-process theories of reasoning and rationality. According to dual-process theories, there are two distinct systems underlying human reasoning — an evolutionarily old system that is associative, automatic, unconscious, parallel, and fast, and a more recent, distinctively human system that is rule-based, controlled, conscious, serial, and slow. Within the former, processes are held to be innate and to use heuristics that evolved to solve specific adaptive problems. In the latter, processes are taken to be learned, flexible, and responsive to rational norms.
Despite the attention these theories are attracting, there is still poor communication between dual-process theorists themselves, and the substantial bodies of work on dual processes in cognitive psychology and social psychology remain isolated from each other. This book brings together leading researchers on dual processes to summarize the state of the art, highlight key issues, present different perspectives, explore implications, and provide a stimulus to further work.
 new ideas about the human mind both by contemporary philosophers interested in broad theoretical questions about mental architecture and by psychologists specializing in traditionally distinct and isolated fields. For all those in the cognitive sciences, this is a book that will advance dual-process theorizing, promote interdisciplinary communication, and encourage further applications of dual-process approaches.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

"Silloin me tarvitsemme sitä kansalaisyhteiskuntaa, joka havainnoi lähimmäistä ja toimii sitten harkintansa ja järkensä mukaan: joko ilmoittaa eteenpäin tai ottaa lähimmäisestä vastuun", pääministeri pohdiskeli.


University of HelsinkiHelsinki Peirce Research Centre

Helsinki Metaphysical Club

Information:


Contact Information:

Helsinki Peirce Research Centre
PO Box 9
00014 University of Helsinki
Phone: +358-(0)9-191 29224
Email: peirce-research(at)helsinki.fi

Introduction

The Metaphysical Club at the University of Helsinki is an open discussion and study group, which is primarily focused on the investigation and advancement of pragmatism and Peircean philosophy. The activities include original presentations by members and invited guests, and organized debates.
Please see the programme for upcoming events and material to be discussed. The old programmes contain information about past activities and links to presented papers. Contact us if you have questions concerning the club, or come to one of the meetings.

Background


"In the sixties I started a little club called the Metaphysical Club. It seldom if ever had more than half a dozen present. Wright was the strongest member and probably I was next. Nicholas St. John Green was a marvelously strong intelligence. Then there was Frank Abbot, William James, and others. It was there that the name and the doctrine of pragmatism saw the light." (Charles Peirce, after 1903)

The name "Metaphysical Club" has been taken from the history of pragmatism. The original Metaphysical Club was an informal, philosophical discussion group at Cambridge, Massachusetts. The club may have been founded in the late 1860s, but it is difficult to establish the precise year of origin because of conflicting testimonies. Even Peirce's own later recollections concerning the matter are often inconsistent. We do know for certain that the original Metaphysical Club convened regularly in the early 1870s. Charles Peirce was an active member of this club, which was formed primarily by young philosophers and lawyers from Harvard (among the other members were William James, Chauncey Wright, Nicholas St. John Green, Oliver Wendell Holmes, Jr., John Fiske, and Francis Ellingwood Abbot). The Metaphysical Club is known as the place where Peirce first presented the ideas that led William James to name him as the founder of pragmatism in 1898.

"It was in the early seventies that a knot of us young men, calling ourselves semi-ironically, semi-defiantly, the "Metaphysical Club," used to meet in Old Cambridge, sometimes in my study, sometimes in William James's." (Charles Peirce, c. 1907)

After the dwindling away of the first Metaphysical Club in the mid-1870s, William James organized a second club in Cambridge, during a period when Peirce was abroad. Later, Peirce also founded another Metaphysical Club, when he was employed as a lecturer in logic at the Johns Hopkins University in Baltimore 1879-1884.

"In fact, so devious and unpredictable was his [Peirce's] course that he once, to the delight of his students, proposed at the end of his lecture, that we should form (for greater freedom of discussion) a Metaphysical Club, though he had begun the lecture by defining metaphysics to be the "science of unclear thinking." (Christine Ladd-Franklin, one of Peirce's students at Johns Hopkins, 1916)

The Helsinki Club

The Helsinki Metaphysical Club held its first meeting in January 1997 when Mirja Kela, Sami Paavola, and Kimmo Pentikäinen, postgraduate students at the University of Helsinki, decided to start a discussion group. The aim of the new club was to collect together people interested in Peirce's thought, and to promote collaborative research related to Peircean philosophy. Mats Bergman and Erkki Kilpinen were actively involved from the start.
"The Metaphysical Club" refers, of course, to the renowned groups in which Peirce was involved. On the other hand, our name was taken "semi-ironically" and "semi-defiantly" as well (cf. Peirce quotations above).
Our activities have mainly involved presentations by participants and visitors, and close reading and commenting on Peirce's texts. Currently the Helsinki Metaphysical Club is sponsored by the Helsinki Peirce Research Centre.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

love-

Ranskalainen fyysikko Jean Bernard Léon Foucault esitteli Pariisissa vuonna 1851 heilurin, joka koostui pitkän teräslangan päähän sijoitetusta messinkipallosta. Peruukkien alla varmasti kuhisi jännittynyt tunnelma, kun heilurin kärki piirsi hiekkaan aluksi vain suoraa viivaa, mutta yleisön hämmästykseksi piirtojälki alkoi kiertymään!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

neuroinformatics

luulen heh. the human cionnectome, sporns, tononi kötter. Nonetheless, anatomically distinct brain regions and inter-regional pathways represent perhaps the most feasible organizational level for compiling a first draft of the human connectome. Several neuroinformatics resources recording large-scale connection patterns in the cerebral cortex of various mammalian species already exist, for example, for most cortical regions of the macaque monkey [16,17,25], cat [26], and rat [27]. Computational analyses of these datasets have revealed a broad range of network characteristics [28], including the existence of clusters of brain regions [29], hierarchical organization [30,31], small-world attributes [32,33], distinct functional streams [34], motifs [35], and areal contributions to global network measures [36].The presence of significant interindividual variability in structural connection patterns, even at the macroscale level, and the fundamentally probabilistic nature of connectivity datasets provided in the connectome may be viewed as fundamental weaknesses of the proposal, undermining its comprehensive goal of a definitive structural description of the human brain. However, we should consider the fact that there is also clear interindividual variability in the human genome. Nevertheless, the first draft with a DNA sequence obtained from cells from only a few individuals [15] has proven immensely useful for gaining insights into general organizational features of the human genome. Mapping of interindividual variability in the connectome is a necessary further step, but does not detract from the potential insights gained from a first draft that does not yet systematically incorporate these differences.Step 1 is to perform diffusion-weighted imaging followed by probabilistic tractography of thalamocortical tracts as well as corticocortical interareal pathways, using correlations in connectivity profiles to assist in parcellating human cortical regions. The end result is a voxel-wise probabilistic all-to-all structural connectivity matrix for the human brain. Step 2 is to perform a correlation analysis of spatially registered, equally resolved resting activity and/or multistimulus/multitask activation data (functional magnetic resonance imaging and/or magnetoencephalography) recorded in the same person [73], emphasizing strong functional relationships that are consistent across tasks [74]. The end result is a voxel-wise all-to-all functional connectivity matrix for the human brain. Step 3 is to perform a cluster analysis of correspondences between the structural and functional connectivity matrix obtained under steps 1 and 2, with the goal of identifying regions of consistent structure–function relationships in the human brain, possibly involving indirect projections [75]. Step 4 is to compare the results obtained by cluster analysis (step 3) with macaque data in order to identify correspondences (e.g., in visuomotor pathways) and deviations (e.g., in structures such as the fasciculus arcuatus). Step 5 is to validate the strongest predictions generated by assembling the final combined structural–functional connectivity matrix using custom-designed stimuli and perturbational techniques such as transcranial magnetic stimulation.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

oispa telkkari ja oispa koti

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

ajattelin asuu tuhat vuotta tässä olohuonessa

lauantai 18. helmikuuta 2012

Carl Schmitt liberalismin kriitikkona. * Pääteemat: Ystävä/vihollinen -asetelma, suvereniteetin määrittely poikkeustilana ja voimankäyttönä, vallan desisionistinen ja antiparlamentaristinen luonne, kansainvälisen politiikan uuden ajan synty, kansallisvaltioiden ylittyminen ja sodan uusi luonne. * Päreen sitaatti [osa 2] löytyy Kalle Sepän artikkelista Taantumus! Radikaali oikeistolainen traditio - Megafoni.org. 2010/2 - [ks. linkki]. * Carl Schmitt Carl Schmitt on 1900-luvun merkittävin poliittinen teoreetikko. Tätä hyvin yksinkertaista tosiasiaa ovat eräät tutkijat pyrkineet kieltämään, ei niinkään vetoamalla Schmittin teorian riittämättömyyteen, vaan hänen omaan henkilöhistoriaansa, eli hänen oletettuun kompromettoitumiseen suhteessa kansallissosialistiseen liikkeeseen ja valtaan. Kun tätä Schmittin mustaa aukkoa on haluttu todistaa oikeaksi on tuotu pöydälle – Schmittin tuhansien sivujen tuotannosta – kaksikymmentäkolme sivua. Yves Charles Zarka on ollut yksi niistä hahmoista, jotka näkyvimmin ovat ottaneet elämäntehtäväkseen osoittaa Schmittin kansallissosialistisen taustan, ja siten hänen kelpaamattomuutensa teoreetikkona. Zarkan operaatio, joka ei muuten olisi edes yhden sanan arvoinen, on mainittavaa tässä yhteydessä, koska se osoittaa, mihin asti demonisointi voi kulkea. Vaikka Schmitt olisi oikeasti tarkoittanut niissä Zarkan siteeraamissa puheissa sitä, mitä Zarka kuvittelee ymmärtävänsä, jää silti hämärän peittoon, miksi Schmittin koko muu tuotanto olisi kelvotonta. Onko niin, että Heideggerin tuotanto kuuluu historian romukoppaan Tübingenin puheen vuoksi? Onko niin, että Robert Brasillachin taiteellinen kirjallinen anti on poltettava roviolla, koska hän kirjoitti poliittista propagandaa Je suis partout -nimisessä aikakausilehdessä? Schmittin nimi toistuu hyvin usein radikaalin oikeistolaisen ajattelun piirissä. Samalla on lisättävä, että Schmittin nimi esiintyy hyvin usein myös radikaalin vasemmistolaisen ajattelun piirissä, kuten Jan-Werner Muller osoittaa teoksessa A Dangerous Mind. Tietenkään kukaan ei väitä, että Schmitt olisi ollut vasemmistolainen. Hän oli taantumuksellinen, jolla oli poikkeuksellisen hyvä kyky ymmärtää aikansa poliittisia aatesuuntauksia (anarkismista liberalismiin, leninismistä kansallissosialismiin) ja poikkeuksellinen kyky hahmottaa politiikan ydintä ja kansainvälisen politiikan kehityskulkua. Schmittin laajasta teoreettisesta tuotannosta asiat, jotka palaavat useimmiten esille aktiivisten ja radikaalien tulkintojen piirissä, ovat: ystävä/vihollinen -asetelma, suvereniteetin määrittely poikkeustilana ja voimankäyttönä, vallan desisionistinen ja antiparlamentaristinen luonne, kansainvälisen politiikan uuden ajan synty, kansallisvaltioiden ylittyminen ja sodan uusi luonne. Schmittin teorian taustalla on sellainen tulkinta ihmisluonteesta, joka yhdistää kaikkia taantumuksellisia ja suvereniteettiuskoisia politiikan teoreetikoita: ihminen on paha. Koska ihminen on paha, poliittisen järjestelmän on kyettävä hallitsemaan tätä pahaa vielä suuremman pahan uhalla. Schmitt palaa hyvin usein Hobbesin Leviathaniin. Valta nähdään eräänlaisena hirviönä. Schmitt on valmis hyväksymään tämän hirviön, jos se tuo yhteiskunnalle turvaa. Schmittin mielestä politiikan ja suvereniteetin ydin on ystävä/vihollinen -asetelma. Se tarkoittaa viime kädessä mahdollisuutta tappaa vihollinen. Ihmisyhteisössä poliittisen suvereniteetin ydin on tappamisen mahdollisuus (sodalla, poliisivoimilla, tuomioistuimilla). Schmitt siis ei näe poliittisen suvereniteetin ytimessä mitään positiivista, eikä mitään liberaalia, vapaata ja kaunista. Kaikki ne toimet, joita suvereeni harjoittaa, ja jotka eivät liity tappamiseen, eivät Schmittin mielestä ole edes politiikaksi luokiteltavissa. Eräät tulkitsijat ovat haluneet nähdä ystävä/vihollinen- asetelmassa eräänlaiset prodromit juutalaisten tuhoamiselle. Missään kohdassa Schmittin poliittisessa teoriassa ei kuitenkaan esiinny tällaista yhtäläisyyttä. Kaiken lisäksi Schmitt ei koskaan ole normatiivinen teoreetikko. On helppo todeta, että Schmittin vihollinen voi olla kuka tahansa vihollinen, jonka poliittinen toimija päättää tappaa: ranskalaisesta sotilaasta Verdunin juoksuhaudassa siirtolaiseen, jota karkotetaan oloihin, joissa hänet voidaan eliminoida. Kun politiikka määritellään vihollisen tuhoamisena, on selvä, että kyse on poikkeustilasta päättämisestä. Tässä kohdassa Schmitt on paljon velkaa Jean Bodinille. Schmittin mielestä poikkeustila on suvereniteetin ydin, jossa ystävä/vihollinen -asetelma toteutuu. Schmittin keskeisin mietintö liittyy siihen, miten on toimittava sellaisia voimia vastaan, jotka haluavat toimia demokratiaa vastaan demokraattisin keinoin. Asia, joka lähemmän tarkastelun valossa osoittaa, miten Schmitt ei 1930-luvulla ollut huolissaan pelkästään mahdollisesta kommunistisesta vallanotosta, vaan myös kansallissosialistisesta vallanotosta. Emme voi unohtaa, että välittömästi ennen kansallissosialistien valtaannousua Schmitt toimi Kurt von Schleicherin lähipiirissä. Aina kun Schmittistä on puhuttu Kronjuristina, ei ole voitu olla ajattelematta sitä, että hän oli von Schleicherin hallituksen – Weimarin tasavallan viimeisen hallituksen – taantumuksellisen restauraation Kronjurist. Schmittin vastaus kysymykseen demokratian puolustamisesta on yksinkertainen: poliittisen suvereniteetin on puolustauduttava omia vihollisiaan vastaan myös hylkäämällä tilapäisesti demokraattiset välineet, perustamalla siis väliaikaisia diktatuureja. Kehitys, joka on ollut läsnä toisen maailmansodan jälkeen monissa maissa, joita radikaali oikeisto on hallinnut (Chile, Argentiina, Bolivia, Espanja, Portugali, Kreikka jne.). Von Schleicherin agendallakin oli sotilasvalta, jota von Papen vastusti. Kansallissosialistit tappoivat von Schleicherin vaimoineen pitkien puukkojen yönä. Poikkeustila tarkoittaa päättämistä. Suvereeni on se, joka päättää poikkeustilasta. Tässä mielessä politiikka on aina antidemokraattista ja se liittyy aina päätökseen. Schmitt kritisoi liberalismin ja parlamentarismin loputonta keskustelemista, koska se ei ole mitään muuta kuin politiikan neutralisointia. Demokratiassa ja parlamentarismissa oikeus tappaa on kuitenkin olemassa, ja loputon keskustelu, mikäli se uhkaa suvereniteettia, viime kädessä antaa myös parlamentaariselle demokratialle oikeuden tappaa. Schmitt haluaa nostaa esille tämän ja osoittaa miten kuolema on aina osa politiikkaa, vaikka väittäisimme toisin, kuten liberaalit tekevät. Päätös on Schmittin mielestä loppujen lopuksi ulkojuridinen teko, kuten pitkien puukkojen yö, jota hän käsittelee eräässä Zarkan siteeraamassa puheessa. Se on teko, joka tulee ennen kaikkea muuta. Schmittin mielestä politiikan perusta on päätös aidata laidunmaita. Se on päätös, joka perustaa poliittisen tilan. Schmitt kutsuu tätä päätöstä termillä Nomos. Jokaiselle aikakaudelle on ominainen uusi maan nomos. Uusi alkuperäinen tilan jakaminen ja sulkeminen. Tämä teoria muistuttaa hämmästyttävällä tavalla Marxin ja Engelsin teorioita pääoman alkuperäisestä kasaumasta, aidatuista laidunmaista ja poisajetuista maanviljelijöistä. Schmitt ymmärtää myös, että toisen maailmansodan jälkeen uusi aikakausi on alkamassa. Hänen mielestään kansallisvaltioiden tilalle on syntymässä uusia suuria tiloja (Grossraum), jotka ovat luonteeltaan erilaisia kuin perinteiset eurooppalaiset kansallisvaltiot. Hän kirjoittaa Yhdysvalloista ja Lännestä sekä Neuvostoliitosta ja sosialistiblokista. Me voimme varmasti lisätä tähän Euroopan unionin ja muut tämän kaltaiset ratkaisut muilta mantereilta. Tarkoitushakuisesti on haluttu usein sekoittaa schmittiläinen geopoliittinen Grossraum-teoria hitleriläiseen rodulliseen Lebensraum-teoriaan. Schmitt ei kuitenkaan millään lailla kuvittele, että kansakunnat tarvitsisivat biologista elintilaa, vaan hän näkee, että on syntymässä uusia – yli kansallisvaltioiden rajojen kulkevia – liittolaisuuksia, joita määrittelevät ideologiat. Schmittin mielestä näiden uusien poliittisten toimijoiden lisäksi kansainvälisten suhteiden ja sodan luonne on radikaalisti muuttunut. Perinteisen eurooppalaisen kansainvälisen oikeuden mukaan sodat ja valtioiden väliset suhteet oli hallinnoitu hyvin tarkasti aina 1500-luvulta saakka. Sodassa oli tiukkoja sääntöjä. Sodan tarkoitus ei ollut tuhota vihollista, vaan löytää sodan keinoin poliittisia ratkaisuja. Tilanne muuttuu totaalisesti Grossraumien aikana, kun sotien tavoitteeksi tulee vihollisen totaalinen tuhoaminen. Tällaisessa sodassa vihollinen dehumanisoidaan ja kriminalisoidaan, ja sodasta tulee enemmän poliisioperaatio kuin perinteinen sota. Schmittin ennusteet ovat täysin toteutuneet. Lopuksi on hyvä hieman syventää Schmittin poliittista eskatologiaa. Schmitt näkee, että historia kulkee suuntaan, jossa maan voimat korvautuvat meren voimilla. Schmittin mielestä perinteinen suvereniteetti on aina sidoksissa maahan ja maasotaan. Schmittin mielestä aina 1500-luvulle asti kaikki merisodat olivat tavallaan maasotien jatkumoja. Ihan pelkästään siitä syystä, että airoilla varustettuja pieniä sotalaivoja ei voitu edes viedä avomerelle. Schmittin mielestä maailmanpolitiikan käänne tapahtuu, kun suuret valtamerikauppalaivat varustetaan tykeillä ja muonalla ja sota irtaantuu maasta. Schmittin mielestä sota saa aivan uusia piirteitä. Samanaikaisesti kun maalla jus publicum europaeum astuu voimaan 300 vuoden ajaksi, laivoilla toteutetut saarrot alkavat kohdistua siviiliväestöön eivätkä enää sotilaisiin. Merisotaa ei ohjaa enää mikään säännöstö, vaan suurvaltiot tukevat merirosvoutta. Schmittin mielestä tämä prosessi on sidoksissa kapitalistiseen merkantilismiin ja brittiläisen imperialismin syntyyn. Schmitt näkee siis, miten talouden ja kaupan globalisointi johtaa kohti täydellisen uutta maailmaa, jossa merisodan säännöttömyys viedään kuivalle maalle. Tämäkään ei vieläkään riitä. Schmitt hahmottaa myös maailmaa, jossa maan hirviön, Behemotin, korvannut Leviathan paloitellaan, ja sen tilalle tulee Ziz, ilmojen hirviö, joka johdattaa ihmiskuntaa kohti ilmasotaa, kohti ydinpommien käyttöä, kohti Dresdenin kaltaisia siviilien massatuhoja.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Toimintakertomus 2011: 11 asiaa – ja vuosi lukuina B | Published: JANUARY 2, 2012 Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2011! On ollut mukava jakaa arkea kanssanne. Kiitos kaikesta siitä palautteesta ja kannustuksesta, jota olen vuoden aikana saanut sekä onnellista, kohtuullista ja ekologista vuotta 2012 kaikille! Ohessa oma arjen muistilistani uudelle vuodelle eli viisi asiaa, joita aion vaalia vuonna 2012. Sitä ennen kuitenkin paluu hetkeksi vielä vuoteen 2011. Vuonna 2011 omassa elämässäni tapahtui esimerkiksi seuraavat 11 asiaa: 1. Työt. Olen työskennellyt nyt kaksi vuotta -Liitonpääsihteerinä. Lu-Liiton jäsenmäärä on jatkanut kasvuaan ja kampanjat ovat olleet hienosti esillä eri yhteyksissä. Kyse on unelmahommasta. On ilo tehdä merkityksellistä työtä, jossa yhdistyy laaja-alaiset ympäristökysymykset, johtaminen ja työskentely nuorten kanssa. 2. Luottamustoimet. Olen toiminut Suomen lusuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtajana ja Suomen lunsuojeluliiton valtuuston jäsenenä sekä Allianssin ja Ympäristöareenan hallituksissa. 3. Toimikunnat. Olen istunut Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa ja kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnassa. 4. Blogi. Olen kirjoittanut 305 blogitekstiä (w). Kaikkia tekemisiäni on voinut seurata viikkopäiväkirjojen kautta. Blogin kävijämäärät ovat vuoden aikana yli kaksinkertaistuneet. 5. Eduskuntavaalit. Keväällä olin eduskuntavaaliehdokkaana. Pistin kampanjaan karkeasti 500 tuntia ja 15 000 euroa. Mukana oli yli 150 tukiryhmäläistä ja sain lähes 1500 ääntä. Eduskuntavaalikampanjamateriaali löytyy täältä. 6. Ekopop. Keväällä julkaistiin minun ja Tom onin kirja Ekopop – ekologisen ja onnellisen elämän opas. Kirja on saanut hyviä arvosteluita ja positiivisen vastaanoton. 7. Hallitusneuvottelut. Istuin kevään päätteeksi kolme viikkoa säätytalolla hallitusneuvotteluissa Vihreiden asiantuntijana. Osallistuin erityisesti ympäristöpolitiikkaa koskevan osan työstämiseen. 8. Kesä. Kävin kesälomalla Gotlannissa ja Berliinissä, hengailin Helsingissä ja juoksin Helsinki City Marathonin. Lisäksi teetimme kylpyhuoneremontin. 9. Vanhemmuus. Syksyllä minusta tuli isä. Arki muuttui. Koti ja perhe-elämä saivat uusia sisältöjä. 10. Ekoisi. Aloitin syksyllä blogissani Ekoisi -kirjoitussarjan. Marraskuussa kirjoituksia alettiin julkaista myös Vauva-lehden verkkosivuilla. 11. Rakkaus. Olemme olleen puolisoni kanssa yhdeksän vuotta yhdessä. Puolisoni sai väitöskirjansa valmiiksi. Näin reilun viiden vuoden urakka saatiin päätökseen. Hatunnosto kaikkein rakkaimmalleni. Tässä vuosi 2011 lukuina: - 69 haastattelua (televisio, radio, lehdet, verkko) - 93 puhetilaisuutta tai luentoa - 4 kirjallista lausuntoa - 52 tiedotetta - 38 artikkelia, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille - 305 blogitekstiä (www.leostranius.fi) - 386 kokousta - 30 seminaaria - 5 tempausta tai mielenosoitusta (järjestäjänä) - 29 kotimaan tai ulkomaan matkaa - 2287 km juoksua (201 eri päivänä) - 3450 km pyöräilyä (263 eri päivänä) - 37 kertaa muuta kuntoilua/liikuntaa Vuoden 2011 aikana yhteensä 1491 tuntia palkkatöitä ja 1646 tuntia yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä (ml. eduskuntavaalit 517 tuntia) sekä 498 tuntia kuntoilua/liikuntaa. Lue myös aiempien vuosien yhteenvedot: - Vuosi 2010 – Toimintakertomus ja Kiitos! - Vuosi 2009 paketissa ja lukuina – Kiitos! (4.1.2010) - Arjen muistilista vuodelle 2012 2 This entry was posted in Aktivismi, Arki, Eduskuntavaalit, Ekoisi, Elämä, Luonto-Liitto, Perhe-elämä, Politiikka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka and tagged 2011, 2012, Toimintakertomus, Toimintakertomus 2011. Bookmark the permalink. Post a comment or leave a trackback: Trackback URL. « Arjen muistilista vuodelle 2012

Twitter Updates

    follow me on Twitter

    Oma blogiluettelo

    https://www.facebook.com/valtioopinseniorit

    Blogiarkisto