kiitos ilkka tynkkunen, odotan sit' aikaa ett' saan kertoa päivittäiset poliittiset huokaukseni netissä ja tietokone miettii mitkä ajatuksistani ovat käyttökelpoisia.

Kun uutisissa kuulee sanan politiikka, ihmisen lyhytkestoisen muistin maalivahti torjuu sanoman kuin Miikka Kiprusoff ylämummon.

Kuka jaksaa olla kiinnostunut lätkäottelusta, jossa vastakkain ovat Pörsänmäen Ponnistus ja Suomen maajoukkue. Hallituksen politiikassa ottelun voittokerroin on kansalaiselle sama kuin olisi joukkueiden vedonlyönnissä,

Maajoukkueessa pelaavat ne, jotka hallitsevat pelin ja valitsevat erotuomarit, siis hallituspuolueet. Ponnistuksessa pelaavat kansalaiset. Kaikki kuitenkin uskovat ihmeeseen, Pörsänmäen voittoon vaikka tietävät sen mahdottomaksi. Unelma on kuin sininen tai vihreä vappuilmapallo, joka jaksaa nousta yhden huumaisen päivän yli, vaalipäivän.

Vaalipäivä on aina loppuottelu, ja koitos käydään neljän tai kuuden vuoden välein.

Viimeisten vaalien tulos on merkinnyt tavallisen ihmisen hyvinvointiin yhtä vähän kuin kärpäsen huokaus. Matsi on hetkellisen toivon huuma, joka kestää yhden illan ja joka seuraavalla viikolla on unohtunut.

The privatization of basic needs (housing, transportation, food) and social services is based on the cultural identification of wealth and well-being with the amount of private property owned. In the anthropology of modern capitalism well-being has been equated with acquisition, never with enjoyment. In the course of the social turmoil we are going to live through in the coming years, the identification of well-being with property has to be questioned. It's a political task, but above all it is a cultural task, and a psychotherapeutic one too.

The theoretical justification of the institution of private property (in the writings of John Locke, for instance) is based on the necessity to ensure the exclusive enjoyment of a thing that cannot be shared: an apple cannot be shared, if I eat it you will not eat it. But in the digital age the status of goods has changed: immaterial goods are semiotic stuff that is not annihilated by use. When it comes to semiotic products private property becomes irrelevant, and in fact it is more and more difficult to enforce it. The campaigns against piracy are paradoxical because the real pirates are the corporations that are desperately trying to privatize the product of the collective intelligence, and artificially trying to impose a tax on the community of producers. The products of collective intelligence are immanently common because knowledge can neither be fragmented nor privately owned. A new brand of communism was already springing from the technological transformations of Digital Networks, when the collapse of the financial markets and Neoliberal Ideology exposed the frailty of the foundations of hyper-capitalism. Now we can predict a new wave of transformation from the current collapse of Growth and Debt, and of private consumption as well-being. Because of these three forces – commonality of knowledge, ideological crisis of private ownership, mandatory communalisation of Need - a new horizon is visible and a new landscape is going to surface. Communism is coming back.

A new brand of communism is going to surface as a form of necessity, outcome of the system.

we should name it in a different way NotactuallymeAwwwwww! http://tinyurl.com/c2q5t7
"miksi planeetat liikkuvat" ja "mikä ylläpitää elämää"..Euroopan ja Venäjän vastakkainasettelu on pohjimmiltaan uskonnollismetafyysinen. kaymala.blogspot...Kristinusko on jonkinlaista järjen sortumista, sen tosiasian edessä, että mystiset ilmiöt ovat olemassa olevia ja meille erityisen selvästi havaittavia. Epäilemmehän silmiämme, joka päivä kadulla kulkiessamme, mutta epäilyksetöntä on rakkaus, joka tekee meidät sairaaksi vaikka haluaisimme sen kitkeä pois mielestämme. Meidän ei pidä hylätä uskoa, vaan palata tyynesti sille rajalle, jossa Aristoteleen järki ja Platonin mielikuvitus erkanevat toisistaan.