Sota ja rauha #Ukraina'ssa on presidentti Poroshenkon käsissä. Hän on sen sytyttänyt, sitä ylläpitää ja hän sen myös voi lopettaa @veitera
Rheinmetall avasi Ukrainalle pääsyn suomalaisen ICEYEn satelliitteihin
-
Merkittävä osa ICEYEn tutkasatelliiteista on Ukrainan puolustusvoimien
jakamattomassa käytössä.
Artikkeli Rheinmetall avasi Ukrainalle pääsyn suomalaisen...
6 tuntia sitten
14 kommenttia:
kaljakellunta vantaalla tänään bussissa täynnä,vaaleanpunainen stetson höyhenillä seurasi ja uimarenkaat paljon ulkoilmaalaisia,onko 70v busseja
jumituin yhteen bussin joka oli menossa kk
Heheh. Eikös Tippi ole aavistuksen verran X:n näköinen. Hiukan pitempi vain. Älä siis valita.
Pönttö tai ei niin Tippi Hedren'iä voi minun mielestäni pitää yhtenä Hollywoodin historian kaikkein tyylikkäimmistä naisista - ainakin Linnuissa.
Hitchockilla oli erityisen intuitiivista silmää myös naisen eroottisuudelle: esim. Tippi, Ingrid Bergman ja Grace Kelly - nuo vaalean viileät vampit (okei - Ingrid oli ristiverinen), joiden vetovoima piilee osaltaan ehkä siinä, että he ovat aina hieman etäisiä, ja kuten sanoin viileitä ('eleettömiä' - heidän hysteriansa on rajua mutta 'kätkeytynyttä').
Samalla he kuitenkin tihkuvat jollain vastustamattomalla, ikäänkuin viattoman ja naivin ruumiillisella tavalla erotiikkaa, joka on pakottoman (ei-pornoisen) viettevää omassa itsessään.
Seksuaalisuutta ei korosteta avoimesti mutta se on aina läsnä erittäin vahvasti, joten tämänkin vuoksi Hitchockin naisista tulee miehen fantasioissa (jotka 'yliaktivoituvat' naisen etäisyydestä) entistä kiihottavampia.
Nimenomaan fantasia lataa kohteeseensa (katektoi) jatkuvasti lisää 'dynamiittia' (haluttavuutta ja/tai uhkaa) - olipa sitten kyseessä mielihyvä (itsetunto), nautinto (seksuaalisuus), aggressio (uhka), pelko ja/tai kauna (rasismin muodot). - - Tämän(kin) vuoksi fantasia (imaginaarinen) on kaikenlaisen ideologisuuden ensisijainen perusta - interpellaatio: kutsu, jonka koemme kohdistuvan juuri meihin itseemme ja meitä varten, ja johon täten samaistumme (joko myöntäen tai kieltäen sen).
*
Adornoa muistellen tekisi mieleni (kuitenkin ;\] sanoa, että nainen on kuin taide: lupaus onnesta
h. Taas tuo Vaari sekoilee seksin oston kanssa. Mutta kun se on niin älyttömän rikas, niin eihän sille mikään liene mahdotonta - moraalisestikaan.
Toista on työttömyysuhatulla, ei ehkä paljon mutta yleensä suoraan sanovalla Mummo Muulla tai vittumaisesti urputtavalla klenkka-eläkeukko-RR:llä, jolta Hesan eliitti-metropoli näköjään uhkaa lopettaa kohta viimeisetkin harkinnan tai jopa normien mukaiset tuet kuten monilta muiltakin 'ylijäämäasukkailta', joille niitä aiemmin suotiin.
Tästä asiasta lupaan tarkempaa selvitystä jossain tulevassa päreessäni. Mikäli minua ärsyynnytetään liikaa teen siitä omalta kohdaltani julkisen, sillä minullahan ei tunnetusti ole enää mitään menetettävää - ei edes hyvää mainetta.
Haluaisinpa vain nähdä, ovatko - ja kenen allekirjoittamina - diagnoosit lääkärintodistuksissani muuttuneet piiruakaan lievemmiksi viimeisten 1½ vuoden aikana. - - Jos ovat, niin epikriisin loppuun pitää kirjata tautieni ja vammojeni suhteen uusi, uskomaton määrittely: IHMEPARANTUMINEN.
Tiedän kyllä, että seksuaalisen halun voi myös hiljentää aktiivisesti ja omaehtoisesti noudatetun sensorisen deprivaation avulla. Toisin sanoen täytyy jatkuvasti välttää seksuaalisia ärsykkeitä ja mielikuvia (terveisiä taas kerran Augustinukselle ja muille
uskinpa Rekolaakaan olisi voinut koskaan rakastaa muuten kuin kirjoituksen, äänen/puheen, älyllisen selkeyden ja karisman
Sitäpaitsi Mummo ihastui mun hymykuoppaani. Säkin voisit
Älä hylkää minua Rakas Ego-Naaraani - tai minun käy
Mummo kirjoitti:
'Maailma ei muutu liikaa, kun pitää pelosta kiinni.'
Haluaisin puhua Mummolle ainakin 100 tuntia! Ja saada Mummolta muutamaaan tarkoin valitsemaani kysymykseen ihan vain tiiviit mutta samalla välittömät kommentit/vastaukset.
*
Jos tässä on lupa hiukan yliampuen dramatisoida
Sellainen on ihminen?. Rakastettava, säälittävä ja aina johonkin väärään paikkaan syntynyt pikku hölmöromanttinen runo, joka kuitenkin antaa lukijan ymmärtää, että kaikki ei välttämättä toteutunut niinkuin haaveiltiin:
Minä maalasin
rakkauden
sinä kehystit
sen.
Seinää emme
löytäneet.katselin kotiåphalta
Mummo oli saareen tultuaan hetkessä kuin kotonaan. Hän suorastaan vaati keskustella loputtomasti kanssani, samoilla saaressa, syöttää lampaita, pelätä sarvipässiä, kalastaa kanssani siikaa ja muikkua, ahventa, haukea jne. - ja ylipäätään soudella kaislikkoisilla rantavesillä - ei ainoastaan kahta päivää vaan yli viikon ajan! Siinä tapaamisessa yhdistyi sekä romantiikka, intensiivinen kirjallisuuskeskustelu että luonnonkauneudesta nauttiminen. Olimme vähän kuin pienet lapset, jotka havaitsivat löytäneensä yhteisen leikkimaaston ja yhteisen leikin.
Mummon lähtiessä meidän oli vaikea
siksi sitä pitäisi opetella elämään ihan vain pikku hiljaa, tipoittain tai teelusikoilla mitaten, pienistä, hassuista mutta tärkeistä asioista nauttien ja niitä vaalien sekä hoitaen.
Rakkaus on niin valtava katastrofi, ettei siitä pitäisi tehdä kovin suurta numeroa vaan ottaa se vastaan hyvin, hyvin maltillisesti ja rauhallisesti.
Ollaan vain hiljaa, sytytetään kynttilä ja vietetään hämärähyssyä kuten minä (5v.) mummoni (äidinäitini) kanssa maalla yläkerran ullakkohuoneessa - kauan sitten.
Sellainen rakkaus on viehättävää, kohtuullista muttei kuitenkaan ty
nukahdin kahdesta kolmomeen?
Lähetä kommentti