By breaking the deepest taboos of society, the phenomenon thereby gradually reinforces a permanent change in the perception of that society, by the propagation of inappropriate attitudes and erroneous belief systems. Such a change appears to undermine society's belief in established authority, both governmental and scientific, which ridicules the phenomena and those who believe in it.
the existence of a non-human consciousness, which may or may not possess a physical body or bodies, that exists either on or around the earth and is able to manipulate space, time and consciousness in ways that we presently do not understand. Vallee is confident that humans can ultimately understand the larger reality of the phenomenon, provided the problem is attacked with research of sufficient vigour. In addition to Vallee, other researchers such as Salvador Freixedo, John Keel, Aime Michel and Jon-Erik BeckjordThese "aliens", appear to practice deception on a vast scale and little, if anything, of who they say they are or even what they appear to be can be trusted. Historically, pre-industrial societies believed in the existence of "elementals" of various sorts, dragons, demons, elves, fairies, pixies, and various other little people and paranormal beings. These entities were invariably supernaturally powerful, often belligerent and prone to playing pranks, as well as abducting children, seducing and raping men and women, and taking people to places where time seemed to pass at a different speed than the normal world. The theory identifies these entities as the action of the supposed consciousness.
As nation states began to industrialise and people generally became less superstitious, a change seemed to occur in the way the phenomenon manifested itself, as people began perceiving technological objects , possessing peculiar abilities (such as speed, maneuverability) which are analogous to the magic of elves and demons of previous eras; that is, possessing abilities which always seem to be beyond our grasp or which contradict our sensibilities whilst remaining relevant as society changes over time, and hence remembered, propagated and not forgotten.
It is speculated that the frequency of events represents a premeditated conditioning or learning process. The motives of the consciousness behind the process are unknown, but it may be some kind of test about the ultimate nature of reality and humanity's ability to comprehend it, despite being handicapped by society and its taboos about what is and what isn't acceptable, as well as the state of modern physics. Presumably, beings with the ability to bend space, warp time and communicate telepathically may be in possession of the ultimate keys to the physical laws, which govern the universe. What may be occurring is some sort of first contact scenario by an unimaginable power, being played out over millennia, and not as always In short, the phenomenon, by its very existence, poses the question, "What is the ultimate nature of reality and the physical laws that underlie it?"
If the theory is correct, it remains an open question as to whether humanity will meet the non-human consciousness and whether it has humanity's interests at heart. The phenomenon seems unconcerned about human sensibilities; indeed, it seems to use human weaknesses to magnify its effect on the human psyche. The situation is such that most politicians and scientists - the two main figures of authority - will except to ridicule them. Some are concerned that this causes people to lose faith in established authority, and to turn to fringe groups with limited abilities to investigate the phenomena.
Dr. Rick Strassman, a psychiatrist and researcher of clinical psychopharmacology supports a variant of this theory. During his research with DMT (dimethyltryptamine), more than 50% of his subjects had coherent, realistic encounters with sentient beings who interacted intelligently. Further, many of these beings looked and behaved very much like those creatures described by so-called abductees.[1]
Strassman hypothesizes that DMT may allow us to access other dimensions by tuning our brain to a different reality, thus allowing us to see the Interdimensional entities that Vallee hypothesizes.
So even though I'm no expert on quantum physics or any of the more far-out psychedelic views of cosmology, I did learn a little bit of this phenomena that is known as dark matter, which is non-visible matter that neither generates light nor reflects light, but still makes up 95% or more of the mass of the universe. It seemed to me that if it makes up that much mass of the universe, it could very well be inhabited, and it would just be a question of changing the receiving characteristics of consciousness through chemical changes that occurred with DMT to be able to perceive things that were normally not perceivable. And there are plenty of examples of that in everyday reality - I mean, with a microscope we can see tiny things we couldn't see normally - with a telescope we can see things very far away we can't see normally, with ultraviolet sensors we can see things that we can't normally see - so the only difference, maybe from a philosophical point of view, is that the change in our receiving powers are not tied in with a machine - they're more in our subjective/receptive consciousness rather than with a piece of metal and electricity and glass and things that can magnify or somehow change the things that we're capable of seeing.
So it's a bit of a stretch, but I don't think it's completely that crazy. The main thing that prevents further movement along the model that I'm talking about is just the verifiability between two people - like can two people see the same thing at the same time - like if you have two people looking through the same microscope at the same time, they can pretty much see and describe the same thing - but is it possible for two people to take DMT at the same time, or not even at the same time, and be able to see the exact same thing?
Research and writer Sundar Ganapathy also builds on the interdimensional hypothesis and its relation to DMT. Ganapathy suggests that the greater driver is actually a Kundalini or prana energy phenomenon. He writes:
Many alien abductees report energy phenomenon, as if the “aliens” are making adjustments and tuning receptors - located in the very same chakras/nadis of hindu and buddhist spiritual traditions. And it should once more come as no surprise that many of these same experiences are reported by users of smoked DMT. Dr. Rick Straussman has an entire book devoted to the DMT experience and the role it could play in our spirituality, as it is an endogenously produced chemical. Now the pieces of the puzzle begin to fit together.
I believe that what is happening is some type of kundalini related energy phenomenon, initiated, at least superficially, by the DMT (regardless of whether it is endogenous substance naturally released or synthetic and artificially released into the bloodstream). What is interesting is that the avid occult seeker of the Out of body experience trains him or herself to induce these altered states of consciousness using energy exercises to access other realms. If you have ever experienced the OBE, you will notice the characteristic activation of certain energy centers. With that in mind it becomes clear that the kundalini energy plays a huge role in producing altered states of consciousness, through the release of DMT and perhaps other substances, to allow us to access other realms.
Ganapathy takes his analysis further by suggesting that regardless of whether the alien intelligence is real or not, it is not to be trusted. He writes:
Because if in fact these spirits are real, we do not know their true intentions and they may be far craftier than we can imagine. We should continue to explore and attempt to communicate in the altered state. However, we must approach such realms with caution and reserve. Data should be collected, hypotheses should be formed and tested, and the scientific method should be applied as much as possible. At the end of the day, we should remain skeptical. We can only entrust the future of humanity to humanity itself. Lets unleash the true human within us! Forget the “plans” of “Gods” and their books, and forget the messiahs and their divine visions. Instead, lets forge our own human driven path to creating a future of exploring and designing our own universe. Unless these “gods” have something practical to say, forget about them, and elevate your imagination and your psyche to the level of the godhead.
Transsi on hypnoottisluonteinen tila tai uskonnollinen hurmos, jossa ihminen irtaantuu ympäröivästä todellisuudesta[1]. Sillä tarkoitetaan muuntunutta tietoisuuden tilaa, jossa ihminen on tavallista suggestioalttiimpi ja herkempi hallusinoimaan. On kuitenkin kiistanalaista, onko varsinaista erillistä transsitilaa edes olemassa.
Ihmiset "vaipuvat transsiin" joka päivä, usein tiedostamatta sitä itse. Esimerkiksi kävellessä on mahdollista vaipua ajatuksiinsa, josta herätessään voi huomata kävelleensä pitkänkin matkan.
Abduktiivista päättelyä kutsutaan päättelyksi joka pyrkii "parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen". Minä Tietoteoria (myös: tieto-oppi, epistemologia, gnoseologia) ssa tutkitaan käsitteellisin, filosofisin menetelmin tietoa koskevia yleisiä kysymyksiä, kuten tiedon mahdollisuutta, luonnetta, alkuperää ja rajoja sekä käsitysten tai teorioiden oikeutusta yleensä.[1][2] Toisin sanoen: mitä voimme tietää ja miten? Termiä tieto-oppi käytti Suomessa jo Gabriel Israel Hartman vuonna 1807. Symbolinen logiikka on matematiikkaa sivuava logiikan osa, joka tutkii merkkijonoina esitettyjen symbolien puhtaita formaaleja ominaisuuksia. Salva veritate (lat. totuus säilyen) on logiikan filosofinen termi, joka tarkoittaa kahden loogisen lausekkeen totuusarvojen samankaltaisuutta. Formaali kieli on tietojenkäsittelytieteessä, matematiikassa ja logiikassa äärellisen pituisten merkkijonojen joukko, jotka on muodostettu jostakin äärellisestä aakkostosta.Feuerbach's theme was a derivation of Hegel's speculative theology in which the Creation remains a part of the Creator, while the Creator remains greater than the Creation. When the student Feuerbach presented his own theory to professor Hegel refused Pelkästään syntaktisten piirteiden perusteella voidaan määritellä millaisia lauseet ovat ja millaista on pätevä päättely predikaattilogiikassa.
In part I of his book Feuerbach developed what he calls the "true or anthropological essence of religion." Treating of God in his various aspects "as a being of the understanding," "as a moral being or law," "as love" and so on. Feuerbach talks of how man is equally a conscious being, more so than God because man has placed upon God the ability of understanding. Man contemplates many things and in doing so he becomes acquainted with himself. Feuerbach shows that in every aspect God corresponds to some feature or need of human nature. "If man is to find contentment in God," he claims, "he must find himself in God."
Thus God is nothing else than man: he is, so to speak, the outward projection of man's inward nature. This projection is dubbed as a chimaera by Feuerbach, that God and the idea of a higher being is dependent upon the aspect of benevolence. Feuerbach states that, “a God who is not benevolent, not just, not wise, is no God,” and continues to say that qualities are not suddenly denoted as divine because of their godly association. The qualities themselves are divine therefore making God divine, indicating that man is capable of understanding and applying meanings of divinity to religion and not that religion makes a man divine.
The force of this attraction to religion though, giving divinity to a figure like God, is explained by Feuerbach as God is a being that acts throughout man in all forms. God, “is the principle of [man's] salvation, of [man's] good dispositions and actions, consequently [man's] own good principle and nature.” It appeals to man to give qualities to the idol of their religion because without these qualities a figure such as God would become merely an object, its importance would become obsolete, there would no longer be a feeling of an existence for God. Therefore, Feuerbach says, when man removes all qualities from God, “God is no longer anything more to him than a negative being.” Additionally, because man is imaginative, God is given traits and there holds the appeal. God is a part of man through the invention of a God. Equally though, man is repulsed by God because, “God alone is the being who acts of himself.”
In part 2 he discusses the "false or theological essence of religion," i.e. the view which regards God as having a separate existence over AGAINST MAN....9 Hence arise various mistaken beliefs, such as the belief in revelation which he believes not only injures the moral sense, but also "poisons, nay destroys, the divinest feeling in man, the sense of truth," and the belief in sacraments such as the Lord's Supper, which is to him a piece of religious materialism of which "the necessary consequences are superstition and immorality."
Part 2 comes to a crux though by seemingly retracting previous statements. Feuerbach claims that Gods only action is, “the moral and eternal salvation of man: thus man has in fact no other aim than himself,” because man's actions are placed upon God. Feuerbach also contradicts himself by claiming that man gives up his personality and places it upon God who in turn is a selfish being. This selfishness turns onto man and projects man to be wicked and corrupt, that they are, “incapable of good,” and it is only God that is good, “the Good Being.” In this way Feuerbach detracts from many of his earlier assertions while showing the alienation that takes place in man by worshipping God. Feuerbach affirms that goodness is, “personified as God,” turning God into an object because if God was anything but an object nothing would need to be personified on him. The aspect of objects having previously been discussed; in that man contemplates objects and that objects themselves give conception of what externalizes man. Therefore if God is good so then should be man because God is merely an externalization of man because God is an object. whos who However religion would show that man is inherently corrupt. Feuerbach tries to lessen his inconsistency by asking if it was possible if,
“I could perceive the beauty of a fine picture if my mind were aesthetically an absolute piece of perversion?” Through Feuerbach’s reasoning it would not be possible but it is possible and he later states that man is capable of finding beauty. ofcourse im bad, yu siad it.
Kuvitelma eli fiktio tarkoittaa kuvittelun tulosta, ideaa, mielikuvituksen luomusta, luuloa, oletusta, hypoteesiä, odotettavaa, sepitettä.[1]
Kuvitteellinen eli fiktiivinen, adjektiivina tarkoittaa asiayhteydessä mainitun asian olevan kuviteltua, mielikuvituksen kehittämää.(((
ajatukset kehittyvat suuremmissa joukoissa ihmisia hitaasti, olosuhteet tökkivät niitä, ihmiset saavat vapauksia, näkevät muiden kokemaa, vallanpitajat hölläävät ohjaksiaan, jokaisesta tulee itsensa herra
"Sielun syvyydellä" orakkeeli tarkoittaa sen kolminaista tiedostavaa kykyä - intellektuaalista, diskursiivista ja opinatiivista. "Kaikki silmät" tarkoittavat sielun kolminaista tiedostavaa toimintaa, sillä silmä on tiedon symboli ja elämä halun ja nämä kumpikin - tiedostaminen ja halu - ovat kolminaisia. Maa, josta sielun täytyy kohota, tarkoittaa kaikkea materiaalista ja tulemisen monen kirjavuutta sekä jokaista ruumiillista muotoa - niitä seuraa isällisen monadin näkeminen ja sitä koskeva puhdas ilo, ja tästä intellektuaalisesta näkymästä saavutettu vakaa tasapaino. Kaikki elämä, jonka toiminta on esteetöntä, saa osakseen siihen liittyvän mielihyvän. Isän hymni ei ole sepitetty sanoin eikä rituaalein valmistettu koska ainoa tuhoutumaton oleva ei ota vastaan häviävää hymniä. Emme voi toivoa voivamme vakuuttaa tosiperusteiden herraa tyhjien sanojen virralla emmekä mielikuvituksen avulla taidokkaasti kaunistelluilla rituaaleilla. Jumala rakastaa korutonta kauneutta.
Omistakaamme jumalalle tämä hymni / Jättäkäämme virtaava olemus, /saapukaamme oikeaan päämäärään, / samankaltaistumiseen hänen kanssaan. / Tuntekaamme herra, rakastakaamme Isää, / kutsuvaa totelkaamme. / Rientäkäämme kuumaan, kylmää paetkaamme. / Tulkaamme tuleksi, käykäämme tulen halki. / Tie on vapaa meidän nousta, Isä oppaana, / tuliset tiet avaten ettemme ui onnettomassa unohduksen virrassa.
Kun sielu on toiminnassa ymmärryksensä mukaisesti tiedostaa se olevan, mutta asettuessaan oman olemuksensa intellektiivisen osan mukaan se tajuaa kaikkeuden yksinkertaisilla ja jakamattomilla intuitioilla. Noustuaan Yhteen saakka ja vedettyään kaiken moninaisuuden itseensä se toimii entusiastisesti ja tavoittaa järjen yläpuolisen. Kaikkialla kuuluu samankaltaisuuden luonteeseen tavoittaa samankaltainen ja kaikki tiedostus tapahtuu samankaltaisuuden avulla yhdistämällä järkeilevän järkeilyn kohteeseen: aistimellisuus aisteihin, rationaalinen diskursiiviseen järkeen, intellektuaalinen intuitioon ja samoin myös järkeä edeltävä järjen kukkaan. Kuten muuallakaan ei järki ole korkein, vaan järjen yläpuolinen syy, niin myös sielussa ei intellektuaalinen ole toiminnoista ensimmäinen muoto, vaan se mikä on järkeä jumalallisempi. Jokaisen sielun ja järjen toiminta on kahtalainen. Toisaalta yhtenäistävä ja intellektuaalista tiedostusta parempi ja toisaalta intellektuaalinen. Myös tämä intellektuaalinen kohde on ymmärrettävä itsensä ja todellisuutensa mukaan, sulkemalla pois se mikä muiden elämän tasojen ja voimien mukaista. Lähestymme järkeä tulemalla järjenmuotoisiksi, samoin riennämme yhdistymiseen yhdenmuotoisina asettumalla oman järkemme huipulle. Silmäkään ei näe aurinkoa muutoin kuin tulemalla auringonmuotoiseksi eikä tulen valolla. On selvää, että tämän kohteen ajatteleminen ei ole ajattelemista. Niinpä oraakkeli sanoo "jos kiinnität siihen mielesi" eli yrität koskettaa sitä intellektuaalisilla intuitioilla ja siten "ajatella" tätä noeettista kohdetta "kuten jotakin ajateltavaa" so. jonkin ideoiden ja tiedostuksen antaman mitan mukaan, niin "et sitä ymmärrä". Vaikka tällaiset käsitteet olisivatkin yksinkertaisia jäävät ne kuitenkin kauaksi itse ykseyden yksinkertaisuudesta ja koskevat sen vuoksi jotakin muuta kohdetta, joka on jo edennyt moninaisuuden piiriin. Mitään kohdetta ei voida tiedostaa sitä itseään alemmalla tiedostamisen muodolla. Siis ei myöskään järjen yläpuolista järjellä. Samalla hetkellä kun järki tarttuu johonkin lausuu se ajatellun joksikin, joka seuraa noeettista. Mutta jos ymmärrämme meissä olevan järjen kukalla tämän noeettisen, joka sijaitsee ensimmäisen noeettisen triadin huipulla, niin millä kosketamme kaikelle eritasoista ja ei-osaaotettua Yhtä? Jos ensimmäisen "Isän" sanotaan "riistävän itsensä irralleen järjestä ja voimasta", niin mikä on se, jonka ei edes tarvitse riistää itseään erilleen, vaan joka on yksinkertaisuudessaan kaiken yläpuolella ja kaikesta irrallaan ja ylistetty kaiken jumalana? Jos kaikkein ensimmäisestä isästä sanotaan myös "ensimmäinen pyhän sanan voima" niin mikä on sille yläpuolinen ja johon osaaottamisen vuoksi sitä sanotaan pyhäksi? Ja jos sitä, joka ilmaisee sanomattomamman olevan, kutsutaan sanaksi, täytyy sanaa ennen olla hiljaisuuden, joka perustaa sanan ja ennen kaikkea pyhää jumalallistavan syyn. Samalla tavoin kuin noeettisten jälkeen tulevat ovat noeettisia ilmaisevia perusteita, jotka on koottu yhteen, siten noeettisissa oleva sana, joka on perustettu toisesta sanomattomammasta henadista, on noeettisia edeltävän hiljaisuuden sana. Noeettisten vaietessa on hiljaisuus. Järjen kukka ja koko sielumme kukka eivät ehkä ole sama, vaan edellinen on intellektuaalisen elämämme yhtenäisin muoto ja jälkimmäinen on monimuotoisten psyykkisten kykyjemme ykseys. Me emme ole vain intuitio, vaan myös diskursiivinen järki, mielipide, huomio ja valinta ja kaikkien näiden kykyjen edellä sekä yksi että moninainen olemus, jakautunut ja jakamaton. Yksi on ilmestynyt kahtalaisena, kykyjemme ensimmäisenä kukkana ja koko olemuksen ja sen kaikkien voimien keskuksena. Näistä vain ensimmäinen yhdistää meidät noeettisten olioiden Isään, sillä tämä yksi on intellektiivinen ja sitä ajattelee myös Isän järki siinä olevan yhden mukaan. Ainoastaan yksi joksi kaikki psyykkiset kyvyt yhdistyvät on luonnostaan kyvykäs johtamaan meidät kaikelle olevalle tuonpuoleiseen ja on se joka tekee meissä olevan kaikkeuden yhdeksi. Sen ansiosta olemme olemuksemme perusteella juurtuneet tuohon tuonpuoleiseen ja tämän juurtumisen vuoksi emme kulkiessammekaan etäänny syistämme.
Filosofia pitää ikuisten perusteiden unohtamisen ja niiden mieleen palautumisen syynä eroa jumalista ja paluuta heidän luokseen. Oraakkelit pitävät syynä Isän tunnusmerkkejä. Kummatkin sanovat samaa, sillä sielu koostuu pyhistä perusteista ja jumalaisista symboleista. Edelliset ovat peräisin intellektiivisistä muodoista, jälkimmäiset jumalallisista henadeista. Olemme intellektuaalisten olemusten jäljitelmiä ja tuntemattomien merkkien kuvapatsaita. Kuten jokainen sielu on kaikkien muotojen täyteys, mutta nojaa olemassaolossaan kokonaan yhteen syyhyn, siten myös sielu ottaa osaa kaikkiin tunnusmerkkeihin, joiden kautta se koskettaa jumalaa, mutta sen oleminen rajoittuu yhteen, jonka mukaan kaikki siinä oleva moninaisuus johdetaan yhteen huippuun. Myös se on tiedettävä, että jokainen sielu eroaa kaikista muista muodon perusteella ja niin monia kuin on sieluja, on sielujen muotoja. Ensiksi yhden muodon perusteella on olemassa kautta materian ja yhdistettyjen olentojen monien yksilöiden yhdenmuotoinen hypostasis yhden alla olevan luonnon osallistuessa vaihtelevin tavoin samaan muotoon. Jos sielun oleminen on peruste ja yksinkertainen muoto, niin se ei eroa toisesta joko lainkaan olemuksen perusteella tai eroaa muodon perusteella. Se, joka on, voi ainoastaan erota ja se on ainoastaan muoto. Tämän vuoksi on ilmeistä, että jokainen sielu, vaikka se olisi täynnä samoja perusteita on kuitenkin saanut osakseen yhden muodon, joka määrittää sen erilleen muista samoin kuin auringon muoto luonnehtii aurinkosielua ja jokin muu piirre jotakin muuta.
great humour
Useinhan väite kuuluu, että (laittomilla) huumausaineilla aikaansaadut kokemukset eivät ole ”aitoja” uskonnollisia tai mystisiä kokemuksia. Vasta-argumentti taas tähän on, että moni muukin uskonnolliseen tai mystiseen kokemukseen tähtäävä toiminta on tarkoituksellista, ei spontaania. Näin esimerkiksi meditaation tai paastoamisen avulla aikaansaadut mystiset kokemukset eivät olisi yhtään sen aidompia kuin huumeidenkaan avulla aikaansaadut kokemukset. Silti usein on niin, että vain huumeiden avulla saatua kokemusta pidetään epäaidompana kuin muita. Sen taas voi tulkita olevan moraalista närkästystä.
simera pedi kideuete
