Kielen ulkopuolella on jotain. On pakko olla, jotta kieli voisi merkitä yhtään mitään. Se jokin on - ei suinkaan (empiristien suureksi hämmästykseksi!;]) jokin objektiivinen havainto ulkomaailmasta vaan yksilöllinen emootio, joka muuttuu tahdoksi, siitä ajatukseksi, viimein puheeksi ja kirjoitukseksi. - Joyce yrittää päästä mielekkyyden ja merkityksen kokemuksiin väärästä päästä - ikäänkuin latvasta tyveen: kirjoituksesta kohti tunnetta, vaikka mielekkään ajattelun operaatio voi toimia vain päinvastaisessa järjestyksessä. sanoi actuspurunen