Vuosi vaihtui… Taas…

A Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry 2004 päivitetty 9/2013 2 SAIMAANNORPPA (Pusa hispida saimensis) JA SEN ELINYMPÄRISTÖ SAIMAA 1. Saimaa – norpan elinympäristö 1.1. Saimaan synty 1.2. Saimaa nykyään 1.2.1. Lukuja Saimaasta 1.2.2. Saimaan vedet 1.2.3. Veden laatu 1.2.4. Rantaluonto 2. Norppa lajina (alalajina) 2.1. Kehitys saimaannorpaksi 2.2. Norpan biologiaa 2.3. Norpan lisääntyminen 2.4. Norppakanta ja sen kehitys 3. Norpan elintavat ja ravinto 3.1. Norpan käyttäytymisestä 3.2. Pesintä 3.3. Ravinto 4. Norppa ja ihminen 4.1. Norppa vihollisena 4.2. Norppakantaa uhkaavat tekijät ennen ja nyt 4.2.1. Kalastus 4.2.2. Ympäristömyrkyt 4.2.3. Vedenpinnan vaihtelu 4.2.4. Ihmisen aiheuttama häiriö 4.2.5. Ilmastomuutos 4.3. Suojelutoimet 4.3.1. Suojelutyön alku 4.3.2. Tarhauskokeilu 4.3.3. Siirtoistutus 4.3.4. Suojelualueet 4.3.5. Kaavoitus 4.3.6. Kalastusrajoitus tänä päivänä 4.3.7. Norppa EU-ajan lainsäädännössä 4.3.8. Saimaannorppa-LIFE -hanke 4.3.9. Valistus ja tiedotus 4.3.10. Suojelutyön merkitys 4.4. Tutkimus 5. Miten voin toimia norpan suojelun edistämiseksi? 6. Mistä saan lisätietoa norpasta? 7. Lähteitä 3 1. Saimaa – norpan elinympäristö 1.1. Saimaan synty Jääkauden loppuvaiheessa Suomen etelärannikko alkoi paljastua mannerjäätikön alta noin 12 000 vuotta sitten. Jäätikön sulamisvesistä muodostui Baltian jääjärvi, joka oli valtameren pintaa huomattavasti ylempänä. Näinä aikoina syntyivät myös Salpausselät, ensin ensimmäinen ja myöhemmin toinen, kun jään reuna pysähtyi noin tuhannen vuoden ajaksi ennen seuraavaa lämpimämpää jaksoa. Noin 11 000 vuotta sitten mannerjää alkoi lopullisesti vetäytyä toisen Salpausselän kohdalta. Sulaminen oli nopeaa. Vesi kuljetti irtonaista ainesta, ja tästä aineksesta kasautuivat pitkittäisharjut. Jäätikkö jatkoi sulamistaan kunnes jään reuna oli vetäytynyt niin pohjoiseksi, että KeskiRuotsin kohdalla aukesi salmi valtamereen. Baltian jääjärven pinta laski valtameren tasalle, ja sekaan tulvi suolaista vettä. Näin muodostui Yoldiameri. Eteläinen Saimaa alkoi muodostua itsenäiseksi järveksi, joka purki vetensä Yoldiamereen ensin Savitaipaleen Lavikanlahden uomaa myöten, myöhemmin Mäntyharjun ja Ristiinan kautta. Kun jää suli ja sen paino hävisi maankamaralta, alkoi maa kohota. Maankohoaminen on erisuuruista eri puolilla Suomea, joten maankamara on kohoamisen myötä myös kallistunut. Jään sulettua Saimaa oli kallellaan pohjois-luoteeseen päin, jolloin vedet purkautuivat pohjoiseen. Maan kohoamisen seurauksena maankamara nousi vähitellen vaaka-asentoon ja on sen jälkeen kallistunut kaakkoon. Saimaa alkoi vähitellen kuroutua merestä erilleen muodostaen toisiinsa yhteydessä olevan järvien verkoston. Suomenselän alueella katkesivat yhteydet Itämereen. Sen jälkeen vedet purkautuivat Päijänteen kautta Pielaveden salmista. Kun maa edelleen kohosi, Itämeri nousi valtamerta ylemmäksi ja Tanskan salmet kuivuivat. Itämerestä syntyi makea suurjärvi, Ancylusjärvi. Saimaan vedet virtasivat Kallaveteen, joka oli Ancylusjärven lahti. Saimaa itsenäistyi Ancylusjärvestä täysin noin 8 000 vuotta sitten. Maa jatkoi kohoamistaan ja kallistumistaan niin, että eteläisimmän Saimaan vedenpinta alkoi nousta. noin 7 500 vuotta sitten vedet tulvivat Ristiinassa Matkuslammen kynnyksen yli Mäntyharjun vesistöön ja edelleen Kymijokeen. Etelä-Saimaalla vedenpinta jatkoi kuitenkin nousuaan, kunnes noin 5 000 vuotta sitten Salpausselkä murtui, vedet syöksyivät Laatokkaan ja syntyi Vuoksi. Saimaan vedenpinta laski kaiken kaikkiaan 4 – 4.5 metriä. Kylmien ja lämpimien kausien vaihtelu on vuosituhansien aikana vaikuttanut myös alueen kasvillisuuteen ja eläimistöön. 4 1.2. Saimaa nykyään 1.2.1. Lukuja Saimaasta Taulukko 1. Saimaa numeroina. Suurin pituus 194 km Suurin leveys 138 km Keskisyvyys 12 m Suurin syvyys 85 m Pinta-ala 4 380 km2 Valuma-alue 61 070 km2 Valuma-alueen järvisyys 20 % Rantaviivan pituus 14 850 km Saarten lukumäärä 13 710 Korkeus merenpinna