A
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
2004
päivitetty 9/2013
2
SAIMAANNORPPA (Pusa hispida saimensis) JA SEN ELINYMPÄRISTÖ SAIMAA
1. Saimaa – norpan elinympäristö
1.1. Saimaan synty
1.2. Saimaa nykyään
1.2.1. Lukuja Saimaasta
1.2.2. Saimaan vedet
1.2.3. Veden laatu
1.2.4. Rantaluonto
2. Norppa lajina (alalajina)
2.1. Kehitys saimaannorpaksi
2.2. Norpan biologiaa
2.3. Norpan lisääntyminen
2.4. Norppakanta ja sen kehitys
3. Norpan elintavat ja ravinto
3.1. Norpan käyttäytymisestä
3.2. Pesintä
3.3. Ravinto
4. Norppa ja ihminen
4.1. Norppa vihollisena
4.2. Norppakantaa uhkaavat tekijät ennen ja nyt
4.2.1. Kalastus
4.2.2. Ympäristömyrkyt
4.2.3. Vedenpinnan vaihtelu
4.2.4. Ihmisen aiheuttama häiriö
4.2.5. Ilmastomuutos
4.3. Suojelutoimet
4.3.1. Suojelutyön alku
4.3.2. Tarhauskokeilu
4.3.3. Siirtoistutus
4.3.4. Suojelualueet
4.3.5. Kaavoitus
4.3.6. Kalastusrajoitus tänä päivänä
4.3.7. Norppa EU-ajan lainsäädännössä
4.3.8. Saimaannorppa-LIFE -hanke
4.3.9. Valistus ja tiedotus
4.3.10. Suojelutyön merkitys
4.4. Tutkimus
5. Miten voin toimia norpan suojelun edistämiseksi?
6. Mistä saan lisätietoa norpasta?
7. Lähteitä
3
1. Saimaa – norpan elinympäristö
1.1. Saimaan synty
Jääkauden loppuvaiheessa Suomen etelärannikko alkoi paljastua mannerjäätikön alta noin
12 000 vuotta sitten. Jäätikön sulamisvesistä muodostui Baltian jääjärvi, joka oli valtameren
pintaa huomattavasti ylempänä. Näinä aikoina syntyivät myös Salpausselät, ensin ensimmäinen
ja myöhemmin toinen, kun jään reuna pysähtyi noin tuhannen vuoden ajaksi ennen seuraavaa
lämpimämpää jaksoa. Noin 11 000 vuotta sitten mannerjää alkoi lopullisesti vetäytyä toisen
Salpausselän kohdalta. Sulaminen oli nopeaa. Vesi kuljetti irtonaista ainesta, ja tästä aineksesta
kasautuivat pitkittäisharjut.
Jäätikkö jatkoi sulamistaan kunnes jään reuna oli vetäytynyt niin pohjoiseksi, että KeskiRuotsin
kohdalla aukesi salmi valtamereen. Baltian jääjärven pinta laski valtameren tasalle, ja
sekaan tulvi suolaista vettä. Näin muodostui Yoldiameri. Eteläinen Saimaa alkoi muodostua
itsenäiseksi järveksi, joka purki vetensä Yoldiamereen ensin Savitaipaleen Lavikanlahden
uomaa myöten, myöhemmin Mäntyharjun ja Ristiinan kautta.
Kun jää suli ja sen paino hävisi maankamaralta, alkoi maa kohota. Maankohoaminen on
erisuuruista eri puolilla Suomea, joten maankamara on kohoamisen myötä myös kallistunut.
Jään sulettua Saimaa oli kallellaan pohjois-luoteeseen päin, jolloin vedet purkautuivat
pohjoiseen. Maan kohoamisen seurauksena maankamara nousi vähitellen vaaka-asentoon ja on
sen jälkeen kallistunut kaakkoon. Saimaa alkoi vähitellen kuroutua merestä erilleen muodostaen
toisiinsa yhteydessä olevan järvien verkoston. Suomenselän alueella katkesivat yhteydet
Itämereen. Sen jälkeen vedet purkautuivat Päijänteen kautta Pielaveden salmista.
Kun maa edelleen kohosi, Itämeri nousi valtamerta ylemmäksi ja Tanskan salmet kuivuivat.
Itämerestä syntyi makea suurjärvi, Ancylusjärvi. Saimaan vedet virtasivat Kallaveteen, joka oli
Ancylusjärven lahti. Saimaa itsenäistyi Ancylusjärvestä täysin noin 8 000 vuotta sitten.
Maa jatkoi kohoamistaan ja kallistumistaan niin, että eteläisimmän Saimaan vedenpinta alkoi
nousta. noin 7 500 vuotta sitten vedet tulvivat Ristiinassa Matkuslammen kynnyksen yli
Mäntyharjun vesistöön ja edelleen Kymijokeen. Etelä-Saimaalla vedenpinta jatkoi kuitenkin
nousuaan, kunnes noin 5 000 vuotta sitten Salpausselkä murtui, vedet syöksyivät Laatokkaan ja
syntyi Vuoksi. Saimaan vedenpinta laski kaiken kaikkiaan 4 – 4.5 metriä.
Kylmien ja lämpimien kausien vaihtelu on vuosituhansien aikana vaikuttanut myös alueen
kasvillisuuteen ja eläimistöön.
4
1.2. Saimaa nykyään
1.2.1. Lukuja Saimaasta
Taulukko 1. Saimaa numeroina.
Suurin pituus 194 km
Suurin leveys 138 km
Keskisyvyys 12 m
Suurin syvyys 85 m
Pinta-ala 4 380 km2
Valuma-alue 61 070 km2
Valuma-alueen järvisyys 20 %
Rantaviivan pituus 14 850 km
Saarten lukumäärä 13 710
Korkeus merenpinna
qui
