Helsingin yliopiston apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen. - Matala-asteinen tulehdus voidaan havaita herkällä CRP-testillä (hsCRP)

jus lost my country coos ov university Subkliinisen tulehduksen mittaaminen saattaa tehostaa kardiovaskulaarisen riskin arviointia Verenpaineen ja veren rasvaprofiilin mittaaminen voi paljastaa piileviä sydäntauteja, mutta iso joukko ihmisiä, jotka ovat suuressa vaarassa saada sydäninfarktin tai aivohalvauksen voi saada niistä puhtaat paperit. Näyttö siitä, että tulehdus on olennainen osa valtimoita ahtauttavaa ja useimpien sydäninfarktien ja aivohalvausten taustalla vaikuttavaa prosessia, on lisännyt kiinnostusta uudenlaista C-reaktiivista proteiinia (CRP) mittaavaa testiä kohtaan. Maksa tuottaa tätä proteiinia reaktiona infektioihin, kudosvaurioon ja tulehdukseen. Alkuperäistä CRP-testiä on käytetty jo vuosien ajan monien sairauksien, kuten keuhkokuumeen, nivelreuman ja SLE:n (Systeeminen lupus erythematosus) arvioinnissa. Menetelmä ei kuitenkaan ole erityisen herkkä ja sillä voidaan havaita vain 10 mg/l ylittävä CRP-pitoisuus. Paul Ridker on Heart Letterin neuvonantaja. Hän ja monet muutkin ovat osoittaneet, että kun CRP on 1–10 mg/l, sydäninfarktin riski on koholla. CRP-testin uudempaa versiota, jota kutsutaan herkäksi C-reaktiiviseksi proteiiniksi (hsCRP), käytetään nykyisin yhdessä kolesterolimittausten, verenpaineen mittausten ja muiden vakiintuneiden tutkimusten kanssa kardiovaskulaarisen riskin arvioinnissa. Millainen tämä toimenpide on? Herkän CRP:n määritys vaatii vain pienen määrän verta kyynärvarren laskimosta. Koetta varten ei tarvitse paastota eikä tehdä mitään muutakaan erityistä. Testiä ei kuitenkaan kannata tehdä, mikäli potilas kärsii nenän sivuonteloiden tulehduksesta tai hiivasieni-infektiosta tai jostakin muusta aktiivisesta infektiosta, koska nämä voivat vääristää tulosta. Myös krooniset tulehdukselliset sairaudet, kuten nivelreuma ja vaskuliitit voivat vaikuttaa testituloksiin. CRP mitataan laboratoriossa käyttämällä proteiinin vasta-ainetta. Tulokset saadaan yleensä 24–48 tunnissa. Mitä testi kertoo? CRP:n pitoisuus veressä kuvastaa tulehdusprosessia koko elimistössä. Niinpä se kertoo myös elimistön taistelusta valtimonrasvoittumistautia vastaan ja tämän taudin aiheuttamista vaurioista valtimoissa. Mitä matalampi herkkä CRP on, sitä parempi. Normaali arvo on alle 1 mg/l. Kun herkkä CRP on 1–3 mg/l, riskin katsotaan olevan kohtalainen. Kun herkkä CRP on yli 3 mg/l, riski on suuri. Kun herkkä CRP on yli 10 mg/l, kyse on luultavasti jostakin muusta tulehduksellisesta prosessista. Näissä tapauksissa testi yleensä toistetaan muutaman viikon kuluttua. Jos tulos on edelleen korkea, tämä viittaa pikemminkin muuhun kuin sydänperäiseen syyhyn. Keneltä se kannattaa mitata? Lyhyesti sanottuna ei kaikilta. Testi antaa hyvin vähän lisäinformaatiota potilailla, joilla on jo todettu sydäntauti sekä henkilöillä, joiden sydäntautiriski on pieni, koska toistaiseksi ei tiedetä kovin hyvin, miten kohonneen CRP:n pitäisi heijastua heidän hoidossaan. Se on käyttökelpoisimmillaan sydäntautiriskin harmaalla alueella olevilla henkilöillä. Miten voin tietää oman riskini? Riskinarvioimistyökaluilla, kuten Framinghamin riskipisteillä ja Kansanterveyslaitoksen FINNRISKI-laskurilla (http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/eteo/tutkimus/riskipiste/finriski-laskuri/) voidaan arvioida henkilön riskiä saada sydäninfarkti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Matala herkän CRP:n tulos voi olla huojentava, mutta korkea tulos voi kannustaa tähän riskiryhmään kuuluvaa ryhtymään aggressiivisiin toimenpiteisiin valtimonrasvoittumistaudin nujertamiseksi. Käänteentekevässä JUPITER-kokeessa saatiin viitteitä siitä, että henkilöt, joiden kolesteroliarvot ovat normaalit, mutta CRP korkea, voisivat hyötyä riskiä pienentävistä elintapamuutoksista sekä ehkä myös valtimoita suojaavasta statiinihoidosta. CRP:n alentaminen Jos kokonaiskolesteroli on koholla, on paljonkin tehtävissä. Sama pätee myös CRP:hen. Tupakointi ja ylipaino kohottavat CRP:tä, joten tupakoinnin lopettaminen ja laihduttaminen voivat auttaa. Hedelmiin, vihanneksiin, täysjyväviljaan, pähkinöihin ja oliiviöljyyn perustuva välimerellinen ruokavalio ja runsas rasvaisen kalan syöminen voi alentaa CRP:tä. Muista toimivista stategioista mainittakoon lähes päivittäinen liikunta, riittävä uni ja stressin hallinta. © 2009 Copyright Harvard Health Publications Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

tutkimusapulaine kuis, tymäkkää tulee. kuolipesä on tyhjä

https://twitter.com/schlijper/status/761532341714116608 teh angels:u should ve told me)utube TEKSTILeena RaivioKUVATPaavo Martikainen Korianterin kasvatus on help­poa. ­Jos et vielä ole maistanut korianteria, tee se. Siitä voi tulla lem­piyrt­ti­si. Ek­soot­ti­ses­ta ko­rian­te­ris­ta saat uutta terää liha-, kala- ja kas­vis­ruo­kiin. Jos halutaan lehtisatoa, korianterin siemenet kylvetään suoraan avomaalle sentin parin syvyyteen varhain keväällä, kun maa on lämmennyt. Kylvövaon leveys on viisi senttiä, siementen väli sentin. Siemenet peitetään kevyesti mullalla ja multa tiivistetään taputtamalla. Kylvös kastellaan ja pidetään kosteana. Koska taimettuminen on hidasta, kannattaa merkitä siemenrivi esimerkiksi hiekalla. Saadakseen jatkuvasti lehtisatoa siemeniä pitää kylvää kolme kertaa kesässä, sillä korianteri tekee nopeasti kukkavarren. Lehdet muistuttavat korjuuvaiheessa persiljan lehtiä. Ne pitää korjata ennen kukintaa, ettei maku muutu katkeraksi. Jos kasvin annetaan kukkia, sen ylimmät lehdet kasvavat tillimäisen liuskaisiksi. Vaikka korianteri vaatii lämpöä, taimet kestävät kasvuun päästyään yllättävän kovia pakkaslukemia, jopa kymmenen astetta. Siemenissä appelsiinin maku Korianterin siemenet maistuvat aivan muulta kuin lehdet. Murskatuissa siemenissä on raikas mutta lämmin appelsiinin aromi. Hyvän siemensadon saamiseksi korianteri tarvitsee paljon lämpöä. Lehtisatoa varten lämpö ei ole yhtä tärkeää. Vaikka kylvöstä siementen korjuuseen kuluu 110–130 vuorokautta, sato ehtii normaalina kesänä kypsyä suuressa osassa maata. Korianteria tuotetaan vuosittain noin 600 000 tonnia. Suurimmat tuottajamaat ovat Intia, Venäjä ja Romania. Kaupallisesti viljellyt siemenet eivät vedä vertaa omassa puutarhassa kypsyneiden siementen vahvaan aromiin, väittää englantilainen yrttiviljelijä Jekka McVicar. Korianteri, Coriandrum sativum Yksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Lehdissä pistävä maku. Siemenet makean aromaattiset. Aurinkoinen kasvupaikka, kuivahko maa. Ravinteikas, kalkittu, läpäisevä kasvualusta. Helppo viljellä. Taimet kestävät hyvin kylmää.