https://off-guardian.org/2019/11/03/american-conspiracies-cover-ups/ Alaranta, Toni: Turkin historia: Atatürkista Erdoğaniin. Gaudeamus, 2019. 244 sivua. ISBN 978-952-345-025-7.
Turkin ollessa uutisissa maan historia ja se, miten tähän on tultu, jää usein selittämättä tai rajujen yksinkertaistusten varaan. Vaikka 2000-luvulla on julkaistu suomeksi nyky-Turkkia käsittelevää tutkimusta ja tietokirjallisuutta, varsinaista yleisesitystä Turkin tasavallan historiasta ei ole ollut tarjolla. Turkki-tutkija Toni Alarannan uusin teos, Turkin historia: Atatürkistä Erdoğaniin, pyrkii nyt korjaamaan tämän puutteen. Samalla se purkaa piintyneitä käsityksiä mm. Atatürkin uudistusten äkillisyydestä, muuttumattomasta kemalistisesta valtiosta ja konservatiivisten tahojen toiseudesta läpi Turkin historian aina AKP:n nousuun asti.
Turkkiin erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta on tuottelias tutkija, joka oli tähän asti kuitenkin julkaissut lähinnä Suomen ulkopuolella ja englanniksi. Turkin historia: Atatürkistä Erdoğaniin onkin kauan odotettu avaus Alarannalta, ja lisäksi kirja vastaa tarpeeseen: se on kaivattu suomenkielinen yleisesitys Turkin historiasta. Alaranta tuntee erinomaisesti turkkilaisten poliittisten ajattelijoiden tuotantoa, minkä lisäksi kirja ammentaa turkkilaisesta tutkimuksesta ja tulkinnoista unohtamatta kirjoittajan omaa ääntä. Kirjassa keskitytään kuvaamaan ”Atatürkin puolueen” CHP:n ja sen päävastustajien, lähinnä keskustaoikeiston ja viime vuosikymmeninä myös uskonnollisten puolueiden, kehitystä etenkin sisä-, ulko- ja talouspolitiikassa sekä, koska kyse on Turkista, suhtautumisessa Eurooppaan ja islamin asemaan.
Vaikka Turkin tasavalta perustettiin vuonna 1923, kirja lähtee liikkeelle osmanien valtakunnan viimeisistä vuosista. Tasavallan perustaminen oli monella tapaa välirikko Turkin menneisyyteen monikansallisena imperiumina. Alaranta tuo kuitenkin hyvin esiin tasavallan perustajana pidetyn Mustafa Kemalin (myöhemmin Atatürk) ja hänen lähipiirinsä osallisuuden Osmani-imperiumia uudistamaan pyrkineessä ns. uusturkkilaisessa liikkeessä, sekä jo 1800-luvulla tehdyt uudistukset, kuten parlamentin ja inklusiivisemman lainsäädännön, jotka loivat perustan tuleville uudistuksille. Tasavallan perustamisessa ei siis ollut kyse täydellisestä välirikosta menneisyyden kanssa vaan uudistusten jatkumosta. Jatkuvuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö tasavallan perustaminen ja sen mukanaan tuomat uudistukset olisi merkinneet perustavanlaatuista muutosta nykyisen Turkin alueella vallitsevaan valtiomuotoon ja yhteiskuntajärjestykseen.Aina huvittaa kun sattuu törmäämään twitterissä siihen, että porukka valittaa kun kuulemma blokkaan niin paljon persuja.
En nimittäin blokkaa persuja vaan esimerkiksi rasisteja, natseja, häiriköitä ja ilkeilijöitä. Jännä että tästä sitten vedetään yhteys omaan puolueeseen.
Voittajien historia
Sanotaan, että voittajat kirjoittavat historiaa, mikä pätee myös Turkin tasavallan ensimmäisinä vuosikymmeninä luotuun viralliseen kertomukseen Turkin synnystä. Virallisessa historiassa on ylikorostettu Atatürkin roolia, ja samalla luotiin kertomus vapaustaistelun turkkilaisnationalistisesta luonteesta, vaikka siinä oli pitkään kyse Turkin alueella asuvien muslimikansojen yhteisestä taistelusta miehitysjoukkoja vastaan.
Kirja käsittelee vuosia 1923–1950 pääosin 1920-luvun uudistusten sekä Atatürkin perustaman Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) kautta. Ajanjaksoa leimasi pitkälti yksipuoluejärjestelmä, josta luovuttiin oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Kun Stubbin sekoilu pääministerinä oli pahimmoillaan niin Herlinin Antti ehdotti PM alaikärajaksi 50 vuotta.
Kun Stubbin sekoilu pääministerinä oli pahimmoillaan niin Herlinin Antti ehdotti PM alaikärajaksi 50 vuotta.
